keskiviikko, 26. huhtikuu 2017

Minä ravaan !

Eilen oli Goldenin ell tarkastus. Oli aika jännittävät paikat, koska en todellakaan tiennyt, onko hevonen ep vai ei, koska en ollut ravannut askeltakaan noin kahteen kuukauteen. Mitä hevonen välillä hyppeli kaikki jalat ilmassa, mutta sitä ei tietenkään lasketa.

No, ensin juoksutettiin kovalla pinnalla ulkona. Hommaa häiritsivät huomattavasti kattoja korjailevat rakennusmiehet, ja heidän rakennustelineensä, joista Golden todellakin herpaantui. Sitten mentiin sisälle juoksuttamaan, ja hevonen esitteli muutamia rodeo-liikkeitä, mutta ontumista ei esitelty, luojan kiitos. Sitten tehtiin vielä taivutuskokeet ja ainoa paikka missä oli tilaa, oli parkkipaikka autojen keskellä...taivutuskokeestahan pitää lähteä sitten suoraan ravia taluttajan kanssa, mikä ei aina ole helppoa.

Olen minä sentään aikamoinen hevosenkäsittelijä kun onnistuin ravauttamaan hevosta siellä autojen keskellä. Mitään taivutuksissa ei näkynyt, joten nyt voidaan alkaa tehdä enemmän toitä vähitellen, ja kuuden viikon päästä hevonen olisi taas iskussa. Eihän tietenkään voida mennä heti nollasta sataan, eihän ihminenkään voisi tehdä noin pitemmän lepokauden jälkeen.

Hävetti kun hevonen oli niin tuhma juoksutuksessa, mutta ymmärrän kyllä, että se ei ollut ravannut pariin kuukauteen, joten riehakkuus voitti, vaikka olin antanut sille tuota rauhoittavaa yrttisekoitusta. Ell ei suositellut juoksutusta ainakaan pariin viikkoon, ennen kuin hevosen energiat vähän tasaantuvat, koska se voi rikkoa itsensä, ja palataan taas lähtoruutuun. joten seuraavat pari viikkoa ohjelmassa on kävelykonetta, selästä kävelytystä ja ravailua suorilla urilla ja isoilla ympyrällä, ja maastakävelytystä. Katsotaan miten alkaa sujua. Pääasia että pikku hiljaa nostetaan liikuntamääriä kontrolloidusti. Otettakoon tässä huomioon että magneettikuvassa ei jänteissä tai ligamenteissa ollut mitään vikaa, mutta tuo luuruhje edelleenkin jatkaa parantumista ja siihen vaan menee aikaa. ILmeisesti Tildreni on kuitenkin auttanut koska hevonen ei tunne kipua joka johtaisi ontumiseen tällä hetkellä.

Meinaan pitää yrtit ja magnesiumin ohjelmassa, lisäksi olen korvannut osan ruuista Cavalorin Pianissimolla, mihin hevonen on aivan hulluna, se soisi vaikka koko säkin. Maasta kävelytys menee kohtuu mukavasti, mitä nyt välillä hevosen keskittyminen herpaantuu, mutta pystyn kävelyttämään jo 20 minuuttia kohtuu siististi, mikä ennen oli täysin mahdotonta.

Täytyy sanoa että on tämä kyllä aikamoinen matka. Ensi viikolla tulisi vihdoin se tilaamani satula ja sitten päästäisiin harjoittelemaan lisää satulaan nousua. Nyt Goldenilla on Walbanon satula lainassa mikä on hieman leveä sille, muttei ainakaan purista sitä mitenkään.

Joudun siis aloittamaan kaiken alusta, mutta täytyy ajatella positiivisesti, ainakaan hevoselle ei koitunut pysyvää vauriota, koska aluksi pelkäsin esim. hankositeen paukahtaneen. Tallilla on toinenkin nuori 7 vuotias potilas, joka käyttäytyy tuhmasti, joten onneksi minulla on vertaistukea. Tämä potilas teloi itsensä laitumella ja jänteissä on pieniä repeämiä, mikä on jo ikävämpi juttu ja vie kauemmin parantua. Vaihtelemme omistajan kanssa aina synkkiä ajatuksia villien hevosten taluttamisesta, on se kiva kun voi valittaa yhdessä...

Hevosen kuntoutus ei ole helppoa nuoren ja aktiivisen hevosen kyseessä ollessa. Jotkut vastustavat esim. rauhoittavia aineita, minusta niiden käytto on oikeutettua jos hevonen saadaan pysymään kuosissa. Tosin mitään tosi vahvoja aineita en haluaisi antaa ja se voi olla vaarallistakin, koska hevosen reaktiot voivat olla ennustamattomia sellaisessa tilanteessa. Itse olen huomannut nuo homeopaattiset lääkkeet hyodyllisiksi ja pidän ne käytossä, kunnes hevonen voi palata normaaliin tyohon. Silloinhan sen kanssa ei ollut suuria vaikeuksia juoksutuksessa tms, koska se sai purkaa energiaansa tyohon ja tarhassa olemiseen. Tarhaamista aion jatkaa, katkaiskoon vaikka jalkansa mutta kyllä hevosen pitää olla ulkona.

Tällaista tänään. Niin, ja otsikko liittyy siihen, että ravasin eilen selästä ekaa kertaa kahteen kuukauteen ! Pelkäsin aivan sairaasti että hevonen saa rodeokohtauksen (olin jäykkänä kauhusta), mutta mitään ei tapahtunut. Opettajan hämmästeli miten Golden satulan alla muuttuu 110% keskittyneeksi. Onko sitten niin, että se testaa maasta käsin ja satulasta paljon vähemmän, mielestäni vaikuttaa siltä.

Joka tapauksessa, kuntoutus jatkuu vielä seuraavat 6 viikkoa, toivotaan, ettei tule mitään takapakkeja ja päästään takaisin tyohon. Ainahan hevosten kanssa voi tapahtua melkein mitä tahansa, mutta jännevamman kuntoutus esimerkiksi tällaisen hevosen kanssa olisi ollut kyllä naula arkkuun, en varmasti olisi henkisesti ja fyysisesti kyennyt tekemään sitä yksin. Onneksi opettaja nyt auttaa ratsastuksessa ja päästään vähitellen hommiin käsiksi, yksin en kyllä tästä selviäisi.

Eilen tutkittiin myos tallikaverin hevonen, hän osti hevosen vähän yli kuukausi sitten toiselta tallikaverilta, eikä hevonen läpäissyt lääkärintarkastusta, joten osti säälistä. Nyt hevonen on taas rampa ja kipulääkkeillä. Sääliksi käy, tästä harrastuksesta saa totisesti maksaa oppirahat. Kiva hevonenkin vielä, mutta jalat ovat huonot ja näki jo ravatessakin että toinen takajalka raahaa perässä.

Joten vaikka minulla on huonosti käyttäytyvä poika, ei se ole ainakaan jalaton, jotain positiivista tässäkin kai on, ja joka pilvellä on kultareunus. Ymmärrän kyllä tuon hevosenostajan tuskan, itse en olisi ostanut huonojalkaista hevosta millään hinnalla, muistelen Calypson jännevammaa jota kuntoutettiin 8 kuukautta...8 kuukautta Goldenin kävelytystä olisi vienyt minut hermoparantolaan...

tiistai, 18. huhtikuu 2017

Viikonlopun touhuja

Ankea kevätsää jatkuu Belgiassa. Viikonloppuna eli perjantaina ja sunnuntaina touhusimme maastakäsittelyä lähiopen johdolla pari tuntia.

gd%20140417.jpg

Golden oli jo parempi eikä tarvinnut peruututtaa niin paljon, ja pystyynhyppiminen on jäänyt kokonaan pois. Lopulta sain talutettua sitä 10 minuuttia ihan loysällä narulla.

Tajusin aika monia asioita hevosenkäsittelystä näiden sessioiden avulla. Ensinnäkin vetäminen ei auta mitään jos hevonen jumittuu paikallaeen. Pitää panna se liikkumaan joko sivusuuntaan tai taaksepäin. Toiseksi sen huomio pitää olla minussa eikä jossain muualla. Jos se pyrkii esim. minun edelleni se on heti palautettava ruotuun eli peruutus ja sitten uudelleen eteenpäin. Jos peruutus ei onnistu pienellä eleellä sitten otetaan isompi avuksi. Ei tarvitse heti 'huutaa'. Tavoite olisi että hevonen peruuttaa kun astut sen tilaan mutta tässä menee kyllä vielä aikaa. Pitää harjoitella joka päivä. Kolmanneksi pystyynhyppiminen johtuu minun aggressiivisesta ruumiinkielestäni. Se saa hevosen ärsyyntymään ja sen reaktio on hypätä pystyyn. Pitäisi oikeastaan aavistaa koska hevonen aikoo hypätä pystyyn ja peruuttaa välittomästi, koska sen on aika vaikea tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, eli peruuttaa ja hypätä pystyyn.

Pääasia on kuitenkin se, että hevonen kulkee rauhallisena ja rentoutuneena taluttajan kanssa. Eilen tämä onnistui kokonaista 15 minuuttia, ja juuri kun olin voitonriemuissani viemässä hevosta talliin, toinen hevonen tuli ja Golden yritti hypätä pystyyn, panin sen heti peruuttamaan. Sitten se kimpaantui siitä ja yritti jyrätä minua ovesta mentäessä, eikun taas peruutus ja uudestaan ovesta kunnes se kulkee minun perässäni. Sama karsinan ovesta, se ei saa mennä ensin vaan minä menen ensin. Tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään, näin se vain on.

Tämä on aika rankkaa koska hevosta saa tosiaan korjata aika tavalla ja sitä on tehtävä aivan koko ajan. Hevonen ei saa koskaan purra, jyrätä eikä mennä minun edelleni. Se pitää pysäyttää joka ikinen kerta, koska ei hevonen tajua, että se joskus saa tehdä jotain, ja toisinaan taas ei, ei se niin pitkälle ymmärrä. Sovimme lähiopen kanssa että tulevaisuudessa otetaan tyon alle satulaan nousu, juoksutus (se on pari kertaa potkaissut minua päin) ja kuljetusautoon meneminen loysällä narulla. Mutta kyllä homma on pitkälti kiinni siitä, kuinka johdonmukainen itse pystyn olemaan.

Koetan nyt seuraavaksi saada eläinlääkärin tarkastamaan hevosen, jospa saataisiin ottaa mukaan tarhailua ja enemmän liikuntaa niin hevonen ei pitkästyisi. Se pukittelee innoissaan karsinassaan kun näkee minut ja hirnahtelee kovasti. Raukka on varmasti pitkästynyt, koska se nyt voi paremmin. Jalka on ihan viileä eli tuo lämpoily on lakannut. Toivon parasta että ensi viikolla olisi enemmän tietoa aiheesta.

Sillä välin tiukkaa harjoittelua, tänään olisi taas ratsastusta käynnissä. Lauantaina tämä meni ihan hyvin ja selkäännousukin ihan mukavasti opettajan pitäessä kevyesti suitsista kiinni.

Oma vointi on vaihteleva, tuli nukuttua pääsiäisenä mutta mikään muu kuin pitempi loma ei varmaankaan paranna asiaa. Täytyy koettaa levätä enemmän ja keskittyä positiivisiin asioihin. Hevosten kanssa puuhaillessakin asenne ratkaisee, ainakin tämä on nyt opittu kantapään kautta.  Olen oikeastaan kiinnostunut oppimaan lisää ja tunnun  itsekin pääsevän pelostani, kun tajuan, mikä toimii ja mikä ei, loppujen lopuksi aika pienet asiat ratkaisevat. Golden on hevonen jonka kanssa 'less is more', todellakin.


perjantai, 14. huhtikuu 2017

Kurinpalautusta vai kemikaaleilla onnelaan ?

No niin, eilen oli maastakäsittelytunti lähiopen johdolla. Golden ei siis vieläkään saa ravailla (joskin se spontaanisti sitä tekee) joten otimme kaikenlaisia muita harjoituksia naruriimun avulla. Tarkoitus oli saada hevonen pois taluttajan tilasta, ja kulkemaan taluttajan haluamaan suuntaan. Tähän meni lähes tunti. Kerran Golden hermostui ja kaikki neljä jalkaa olivat yhtä  aikaa ilmassa (harmi ettei tullut valokuvaa otettua). Joka kerta kun se halusi hyppiä takajaloillaan, lähiope pani sen peruuttamaan. Hevosen piti pysyä  koko ajan käsivarren mitan etäisyydellä  ja jos minä  astun sen tilaan, sen pitää mennä taaksepäin. Joka kerta kun sen huomio herpaantui, se piti saada takaisin narua ravistamalla.

Lopputuloksena Golden käveli kuin koiranpentu loysällä narulla perässäni pihalla, uskomatonta. Tosin itse olin aivan puhki tämän session jälkeen, koska kulutin tosi paljon energiaa oman pelkoni hallitsemiseen. Pelkään etenkin tuota pystyyn hyppimistä, joskin lähiope sanoi, ettei usko että hevonen ihan heti alkaa harrastaa sitä uudelleen.

Tärkeää  on nyt ottaa muutama sessio näitä  harjoituksia, että hevoselle iskostuu kunnolla päähän että  se ei saa tulla ihmisen päälle ja sen pitää väistää , ja kulkea eteenpäin pyynnöstä. Goldenin tapauksessa kuulemma ei ole kyse siitä, että se pelkäisi asioita, se vain kokeilee että saisko tehdä näin. Lähiope kävelytti sitä parkkipaikalla ja ajattelin jo, että se potkaisee lommon jonkun autoon, mutta ei kuitenkaan. Sen sijaan se esitti passagea narun päässä.

Pääasia on, että se muistaa joka tilanteessa, että ihmisen tilaan ei tulla, ja sen pitää aina väistää ja jos ihminen pyytää seisomaan paikallaan, se seisoo paikallaan. Siis ihan joka tilanteessa tätä pitää muistuttaa sille mieleen. Menin illalla sen karsinaan antamaan heiniä ja nostin käteni ylos, se peruutti karsinan nurkkaan. jotain ilmeisesti meni perille tuosta koulutuksesta.

En ollut antanut sille ell määräämää lääkettä, koska minusta tuntuu, että se aiheutti tuon totaalisen jumittamisen, jonka seurauksena sain 1,5 tuntia houkutella sitä tallin pihalta sisälle. Näiden ongelmien takia olen tietysti tutkinut netistä viime aikoina oisin kaikenlaisia valmisteita, joita käytetään hevosen saamiseen suotuisaan mielentilaan, ja varsinkin jos hevosen liikkumismahdollisuudet ovat rajalliset. Voisin varmaan kirjoittaa tieteellisen artikkelin kohta aiheesta, mutta näkojään kaikki valmisteet voidaan jakaa muutamaan kategoriaan. Ette muuten uskoisi miten paljon rauhoittavia valmisteita on markkinoilla. Totta kai valmisteiden käyttämisen ymmärtää, jos ajatellaan esim. toipilaana olevaa hevosta, tai hevosta jota totutetaan johonkin uuteen asiaan, tai stressaaviin olosuhteisiin.

Ensinnäkin uskotaan magnesiumin, B-vitamiinin ja L-tryptofaanin voimaan. L-Tryptofaani on luonnon aminohappo, joka jotenkin vaikuttaa serotoniinitasapainoon. Olen syottänyt Goldenille magnesium valmistetta tuosta tapaturmasta lähtien, mutten ole huomannut mitenkään suurta eroa hevosen käytöksessä. Tuosta tryptofaanista ei ilmeisesti ole juuri mitään tieteellistä selvitystä, miten se vaikuttaa.

Sitten on erilaisia yrttejä ja niiden sekoituksia. Tunnettu rauhoittava yrtti on valeriaana, jota itsekin käytän nukahtamislääkkeenä. FEI:n sääntojen mukaan valeriaana on kuitenkin kiellettyä kilpailuissa, mistä voidaan päätellä, että se todellakin tehoaa, Ostin itse kokeeksi yhtä yrttipohjaista valmistetta, jonka pääosa on intialainen ginseng ja 'horse thistle' eli jonkinlainen ohdake. Tämä näyttää Goldenille tepsivän eli se on vähemmän ärhäkkä (ottaen huomioon että boksilepoa on jatkunut jain 6 viikkoa tässä vaiheessa). Valmisteen nimi on Equi Calm tai Competition Calm jos joku on kiinnostunut. Tuota valeriaanaa en ole kokeillut mutta ilmeisesti se on kohtuu tujua tavaraa varsinkin nestemäisenä uutteena. Jos syottää kuivattuja yrttejä ne vaikuttavat paljon hitaammin, kamomilla esimerkiksi on yleinen rauhoittava yritti.

Sitten on kaikenlaisia sekoituksia joista ei tiedä mitä ne ovat. Luin esimerkiksi suositusta valmisteesta Pro-Kalm josta ei anneta tuoteselostusta, selostetaan vain mitä siinä ei ole. Kuulostaa aika omituiselta, söisitkö itse jotain josta ei ole tietoa, mitä se sisältää ? minä en ainakaan mutta olenkin vähän nipo syömisten suhteen.

Ja sitten on tietysti eläinlääkärin antamat rauhoitteet eli ACE esimerkiksi (monilla eri tuotenimillä). Totuuden nimessä nämä ovat vahvaa tavaraa ja kumuloituvat hevosen elimistöön joten vain poikkeustilanteissa. Tottahan hevosmaailmassakin doping rehottaa, siksi monet valmistajat mainostavatkin että tuote ei sisällä FEI:n kieltämiä aineita. Tosin FEI ei kai mitenkään hyväksy tai testaa noita valmisteita, joten siitä ei ole mitään takeita onko homma sallittua vai ei.

Onhan se tietysti totta että  hyvin käyttäytyvää hevosta ei kemikaaleilla saada aikaan, vaan tyollä  ja luottamuksella. Mutta joissain tilanteissa voi olla suorastaan riskialtista jos ei hevosta jotenkin saada rauhoitettua, esim. jännevammoissa joissa hevonen ei saa rikkoa itseään. Ajatellen jotain puolen vuoden boksilepoa, siinä voi tulla haastetta, että hevosta saa kävelytettyä . Omalle kohdallemme toivon että  ensi viikon jälkeen saamme selvyyttä , jatkuuko kävely vai ei, minun nähdäkseni hevonen ei enää onnu lainkaan. Tosin itse olen huomannut, että hevonen jotenkin tottuu tähän kävelykuuriin. Se kai asennoituu jotenkin että joo, kopissa ollaan, ja laiskistuu jotenkin. Siinä saattakin olla aikamoinen tyo, että sen saa taas ruotuun.

En osaa vielä suhtautua toiveikkaasti tulevaisuuteen, mutta ainakin yritän tehdä jotain asioiden parantamiseksi ja ensi viikon jälkeen tiedetään, missä ollaan. Jalassa ei tunnu eikä näy enää yhtään mitään, mutta tietenkään hevone ei voi tuosta vaan palata täyteen duuniin, vaan se pitää kuntouttaa vähitelen. Oli se kyllä hieno tunne kun hevonen käveli minun kanssani pihalla tuosta vaan. Katsotaan, saadaanko tänään pystyynhyppimistä vai teddykarhu-meininkiä...

keskiviikko, 12. huhtikuu 2017

Niksauttajalla

Tänään Golden oli osteopaatilla. Olen ajatellut osteopaatin olevan tarpeen, koska sillä on ollut sairasloma ja kipeä jalka on varmaan rasittanut koko kroppaa. Olin oikeassa, sillä oli paljon kireyksiä ristiselässä ja atlasnikamassa (missä se sitten lieneekin), samoin yhden kylkiluun kohdalla.Ilmankos se on suhtautunut satulaan nousemiseen nuivasti . Eli kannattaa aina kuunnella mitä hevonen yrittää sinulle kertoa. Ne kun eivät osaa puhua ihmisten kielellä. Ainoa keino päästää tukalasta tilanteesta on sitten perseillä taikka jumittaa.  Varmaan tuo lainasatula on kanssa kipeyttänyt sen selän. Tämä saattaisi selittää myos nihkeily kentälle menemiseen (eilenkin se jumitteli ovella) ja kuopimisen yms. satuloidessa.

Nyt kun eilen lykkäsin Walbanon penkin sen selkään, se ei ollut moksiskaan, koska Valpin penkki on leveämpi ja siinä on enemmän selkärangantilaa. Satulavyon kanssa nihkeily varmaankin johtui tuosta kylkiluusta sitten. Eilen Golden tuuppasi ranskalaisen opettajani nurin. Voi luoja että minua hävetti. Selkään nousu taasen sujui mallikkaammin eli hevonen seisoi paikoillaan eikä liikkunut tuumaakaan. Joten ilmeisesti samana päivänä talutus ja selkään nousu ei voi sujua hyvin, yksikin onnistuminen on jo tarpeeksi...Käppäilin sen kanssa ympäri kenttää ja se ei ollut moksiskaan, vähän jumitteli välillä mutta tämäkin saattaa johtua selästä.

Juttelin lähiopen kanssa hevosen perseilystä ja hän on myos sitä mieltä että siitä tehdään loppu. Suunnittelimme muutamia sessioita lähipäiville jotta hevonen saa jotain aivotyotä. Tallilla käy myos kuuluisa hevosten kouluttaja Hollannista (nimen olen nyt unohtanut mutta hän on australialainen). Hän kuulemma voisi meitä myos katsoa kun olemme vähän tyoskennelleet lisää. Tämä kouluttaja kuulemma tekee paljon toitä hermostuneiden kouluhevosten kanssa. Mutta mielestäni Golden ei sinänsä ole hermostunut, sanoisin pikemmin epäkunnioittava.

Eli nyt alamme seurata Goldenin tietä hyvin käyttäytyväksi herrasmieheksi, toivottavasti kuvien kera.

Mietin itsekseni eilen, miten moni itse asiassa kamppailee samanlaisten asioiden kanssa, koska myyntihevosia ei useinkaan ole koulutettu hyvin käyttäytyviksi. Niitä vaan ratsastetaan ja myyntitalleilla ammattimaiset hevostenhoitajat käsittelevät niitä. Sitten kun niistä tulee yhden ihmisen hevosia, alkavat ongelmat. Usein näitä ei varmaan haluta myontää koska on todella noloa ettei osaa käsitellä omaa hevostaan. Ja ihminen kun on tyhmänylpeä, siitä kärsii koko ruumis.

Halusin myos kiittää kannustavista kommenteista, ne merkitsevät todella pajon. Koska monta kertaa hevosenomistaja on tällaisten asioiden kanssa todella yksin, ja mitään kamalampaa ei voi olla kuin muut kritisoimassa sinun hevostasi ja kysymässä että 'mikset opeta sille sitä ja tätä'. No opettaisin kyllä, jos osaisin...

Jatkoa seuraa...

tiistai, 11. huhtikuu 2017

Muuliaasin paluu

Ajattelin kuitenkin kirjoitella, vaikkei kukaan lukisi näitä, ainakin oma olo saa jotain helpotusta. Kiitos myotätuntoisista kommenteista ensinnäkin.

Eilen olikin taas mielenkiintoinen päivä, menin kävelyttämään hevosta, koska kävelykone ei ole käytossä maanantaisin.Panin vähän rauhoittavaa huuleen, koska hevonen oli ollut sisällä koko päivän. Juttelin quarter-tädin kanssa melkein kyynelissä, koska olin niin väsynyt. Quarter tädin mukaan nyt äkkiä joku professionaali korjaamaan hevosen ongelmat, Hän sanoi hevosen nähneenä että hevosessa on paljon laatua, mutta se on myos itsepäinen, ja kovaluonteinen. Sanoin että juttelen lähiopen kanssa. Sanoin että olen umpikujassa, hevosen kävelyttäminen on yhtä tuskaa ja taistelua, ja selkään en pääse yksinään, onneksi opettaja on lupautunut auttamaan. Että tekee mieli nyt luovuttaa. Teki hyvää puhua ääneen jollekin asiasta. Puhuin myos karttiksen kanssa itku silmässä ja sanoin, että en kyllä yleensä helposti luovuta mutta olen niin pettynyt kaikkeen tällä hetkellä että luovutus on tosi lähellä.

Sitten panin hevoselle suitset päälle ja lähdin pihalle kävelyttämään. Noin viiden minuutin jälkeen hevonen veti täysin liinat kiinni ja oli muutenkin outo. Se ei yksinkertaisesti halunnut kävellä eteenpäin. Seisoskelimme sitten pihalla pitkät tovit maisemia katselemassa, ja panin hevosen peruuttamaan, liikkumaan sivulle jne.  Se yritti hypätä pystyyn kerran, mutta karjaisu sai sen lopettamaan. Saimme sitten käveltyä toiseen päähän pihaa, ja lopulta talliin takaisin, missä hevonen kieltäytyi menemästä pesuboksiin. Lopulta sain sen sinne, talliin se olisi halunnut koska siellä oli heiniä, mutta jätin sen boksiin viideksitoista minuutiksi. Se alkoi protestoida kuopimalla mutta karjaisusta lopetti senkin. Tähän meni aikaa noin puolitoista tuntia kaiken kaikkiaan. Olin aivan poikki. Jopa tallikaverit säälivät minua. Yksi tarjosi apuaan selkään nousussa. Soitin eläinlääkärille ja sovittiin että ensi viikon jälkeen pidetään jonkinmoinen kontrolli eli katsotaan mitä tehdään.

Olen siis käyttänyt rauhoittavaa ainetta eläinlääkärin ohjeen mukaan enkä varmasti ole ylittänyt annosta, mutta nyt minulle kyllä tulee mieleen, että tällä aineella on jokin negatiivnen efekti. Eli tuo itsepäisyys ja jumitusreaktio johtuu osittain tästä aineesta, koska ennen hevonen ei käyttäytynyt noin talutettaessa, oli pikemminkin lentoon lähdossä. Selailin nettiä ja kyllä, tällä aineella voi olla omituisia sivuvaikutuksia ja se voi kumuloitua elimistoon. En ole edes käyttäynyt sitä joka päivä, mutta onhan se mahdollista. Tänään ajattelinkin jättää aineen pois tai antaa vain puolet annoksesta, katsotaan miltä hevonen näyttää. Aine on nimeltään Calmivet jos jotakuta asia kiinnostaa. tämä aine ei tee hevosta tokkuraiseksi mutta rauhoittaa.

No huomenna tulee se osteopaatti niin kuullaan onko hevosen selässä jotain vikaa.Minusta kyllä tuntuu ettei hevonen ole kipeä, vaan kyllästynyt kopissa oloon ja siksi koettelee kaikkia ja kaikkea, ainakin minua, jos ilmaannun näkopiiriin. Aion myos puhua lähiopen eli tallin pitäjän kanssa, ja kertoa hänelle, että minun hevosen kävelyttämisestäni ei nyt tule yhtään mitään, joten jokin keino hevoselle pitää keksiä että se liikkuu, jollei paikalla ole ketään joka voi auttaa minua selkään nousussa. En tiedä onko tämä paras mahdollinen hetki alkaa hevosen kanssa hioa selkään nousua, kun se on muutenkin kuin perseeseen ammuttu karhu, jos voitte kuvitella, mutta toki voisin ottaa häneltä tunnin viikonloppuna.  Kai sen hevosenkin mindsetillä on vaikutus oppimiseen. Pääsiäisenä se menee kävelykoneeseen, ja minä saan hengähdystauon.

No, oli ainakin ihan hyvä tunnustaa ääneen oma pettymys ja kamala olo, ehkä sen avulla pääsee jotenkin asiassa eteenpäin. Tänään pitäisi vaan kokeilla taas selästä kävelyttämistä, en tiedä, miten se onnistuu, mutta yritetään ainakin.